Ei ole todellista. Ei vaan ole. Luulin taas eilen että kaikki on hyvin, että hallitsen tilanteen. Jes. Kunnes kaikki kaatu. Luulin taas itsestäni liikaa.

Ulkokuori ehkä pitää vieläkin, mutten enää tiedä onko se hyvä vai huono asia. Sisältä kaikki meni taas sekaisin, ihan kokonaan. Mikä on tärkeää? Mitä jos luulee tietävänsä, ja sitten se kaikki tärkeä katoaa? Onko pahempi ettei tiedä vai että ei halua tietää?

Iso osa minusta on poissa, kadonnut. Se on vielä jäljellä joillekin, muttei minulle. Miksei? Koska elämä on epäreilua. Millä voi korvata puuttuvan osan? Löytyykö mitään vastaavaa? Elämäni on vasta alussa, ja silti tuntuu kuin kaikki oleellinen olisi jo ohi.

Mennyt on mennyttä, mutta säilyy muistoissani ikuisesti. <3