Epäluulo hiipii mieleen hiljaa, ihan varoittamatta. Sitten kaikki on poissa, melkein kuin varoittamatta. Varoitusmerkkejä on ollut ilmassa, mutta miksi niihin ei kiinnitä huomiota?

Voiko itseään syyttää toisen kuolemasta? Kaikki sanovat että ei, ei voi.Mutta jos on tiennyt, mutta ei ole tehnyt asialle mitään? Kuinka voi antaa anteeksi, oppia ymmärtämään? Miten voi ymmärtää miksi joku haluaa riistä hengen itseltään? Miten löydän syyt siihen? Miten autan niitä, joita se satuttaa eniten? Miten voin lohduttaa?

Niin paljon tuskaa, surua, itkua. Mutta erään viisaan ihmisen sanoin, olisi huolestuttavaa jos niitä ei olisi. <3