Mielessä pyörii paljon asioita, ihan liikaa yhden pienen mielen käsiteltäväksi. Olo on useimmiten kauhean sekava, kummallinen. Tuntuu etten kuulu mihinkään, en kenenkään seuraan. Olen kaikkialla ulkopuolinen. Ympärilläni on ihmisiä, mutta silti heillä on omat sisäpiirinsä, olen ikäänkuin ulkona kaikesta. Se on lohduton ajatus. Miksi kukaan kaipaisi minua?

Jossain syvällä sisimmässäni minua muistuttaa koko ajan pieni ääni siitä, että pitää miellyttää kaikkia ja minun tulisi olla mukava kaikille. Auttaako se sitten yksinäisyyden tunteeseen? Ei ollenkaan, vaikka haluaisin luulla niin. Se tuntuu ikäänkuin helpolta vaihtoehdolta. Kun kaikki pitävät minusta, en voi olla yksinäinen enkä ulkopuolinen. Kamalinta onkin se, kun tulee tilanne ettei voi miellyttää kaikkia. Mitä silloin olisi tehtävä? Jos on niin eksyksissä, ettei tiedä mitä itse haluaa?